torstai 7. tammikuuta 2016

Turvallinen koti

Kynttilät sytytetään meillä vain ani harvoin vaikka ihania ovatkin, ja syynä on yksi läheltä piti-tilanne!
Kahden pienokaisen kanssa asustellessa jokainen päivä on eräänlainen seikkailu. Toisinaan päivät sutkuttavat omalla painolla eteenpäin ilman ihmeellisempiä sattumuksia, kun taas toisiin päiviin mahtuu vaarallisia läheltä piti -tilanteita ja muuten vaan sykkeitä nostattavia tapauksia. Kun yrittää pitää kahta lasta silmällä, on väistämätöntä, että jotain jää aina huomaamatta, eikä kaikkia havereita kykene estämään vaikka kuinka yrittäisi olla superihminen. Pienten lasten vanhemmille on varmaankin tuttua se, kuinka vauvan kasvaessa kodin järjestystä on vähintäänkin uudelleenarvioitava ellei muutettava, jotta asumus pysyy jokseenkin turvallisena joka paikkaan kiipeilevällä ja kaikki sopet tutkivalle ihmistaimelle.


Meille sattui joulun pyhinä talon ollessa täynnä elämää sellainen tapaus, että havahduin ihan tosissaan miettimään lasten turvallisuutta kodissamme. Kaiken tohinan keskellä pieni alle vuoden ikäinen Noa-vauvamme oli kaikkien huomaamatta livahtanut raollaan olleesta ovesta yläkertaan johtavaan portaikkoon ja kivunnut portaat haparoivilla mutta päättäväisillä vauvan otteillaan melkein ylös saakka. Onneksi ennen yläkerran aulaan pääsyä Noa oli huomannut olevansa vaikeuksissa toisella puolella kapeutuvissa portaissa ja kiljui aikuisen apua uhkarohkeisiin toimiinsa. Satuin juuri silloin istumaan ruokapöydän ääressa teekuppi edessäni, kun havahduin ääniin kysyen heti, missä vauva mahtoi mennä. Ja sieltähän minä pienen karkulaisen sitten löysin, ylhäältä portaista kiljumasta. Voi kamala sitä tunnetta, kun tajuaa, miten lähellä sitä taas oltiin, todellista vaaranpaikkaa pienelle ihmiselle. En halua edes ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos vauva olisi päässyt yläkerran aulaan, jossa toisella sivulla on vain muutamalla kaiteella suojattu, noin neljän metrin pudotus alas portaisiin. Puheet turvaportin hankkimisesta muuttuivat saman illan aikana haaveilusta toiminnaksi, kun tovin etsinnän jälkeen Tori-sivustolta löytyi puinen turvaportti vaille uutta kotia. Juha lähti miltei samantien porttia hakemaan, vaikka olikin Tapaninpäivä. Kiitos vaan sille perheelle, jonka pyhäpäivää tulimme häiriköimään, portti on oikein oiva ja tuli tarpeeseen! Illalla portti saatiinkin jo paikalleen, tietenkin Mion innokkaalla avustuksella. Sitten kun elämämme levittäytyy yläkerrankin huoneisiin, niin täytynee hankkia toinen samanlainen portti yläkerran aulaan. 
Perheen turvaporttityöryhmä tehtävää suorittamassa
Miksi ihmeessä tällaisia läheltä piti-tapauksia pitää sattua, ennen kuin ymmärtää toimia? Minun talohomma-agendallani on ollut jo liian pitkään esimerkiksi palovaroitin-urakka. Lasten poissaollessa minun pitäisi varoitin varoittimelta käydä läpi testaamassa, että ne varmasti toimivat ja tarkastaa, että koko talossa on yksi palovaroitin per 60 neliömetriä, jokaisessa kerroksessa. Käsittääkseni palovaroittimia on kyllä tarpeeksi, mutta emme taida tietää, milloin ne hankittu. Palovaroittimien luotettava toimintaikä kun on noin kymmenen vuotta.  Kelpo tietoannos talon paloturvallisuusasioista löytyy sisäministeriön pelastustoimi-sivustolta. Huushollissamme on palovaroittimien lisäksi sammutuspeite, jonka saimme tupaantuliaislahjaksi ihanalta ja ajattelevalta ystävältämme, mutta jota en ole saanut vieläkään kiinnitettyä oikeaoppisesti seinään. Aargh, Teen sen heti huomenna, oikeesti!
Turvaportti paikoillaan, on ja pysyy täst'edes aina kiinni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti