perjantai 11. joulukuuta 2015

Lamppulöytö kirppikseltä

Jokapäiväiselle kävelyreitilleni osuu eräs kiva kirpputori, josta silloin tällöin olen löytänyt aarteita, sellaisia arkielämän pikkuaarteita. Ohikulkiessani olin ihaillut näyteikkunassa lamppua, joka muistutti helminauhaan puetulta riippuvalaisimelta. En kuitenkaan sännännyt ostamaan lamppua, vaan jäin miettimään, löytyisikö kotoamme sille sopiva huone valaistavaksi. Usein kirpputori-ihastuksia ei ole syytä jäädä pohtimaan, sillä ne ovat kaikella todennäköisyydellä kadonneet kun seuraavana päivänä saavut tekemään kauppaa. Mutta tämä kaunokainen odotti minua, mistä olen todella iloinen. Se sopii nimittäin makuuhuoneeseen ihan täydellisesti! Lampun kupu on lasia, samoin kuvun reunojen pikkuhelmet ovat aitoja lasihelmiä. Valokuvissa lampun väri on hieman kellertävä, mutta todellisuudessa se on puhtaan valkoinen. Lampun ikää en oikein osaa arvioida, sillä valaisimesta ei löytynyt merkintöjä, joista sen aikakautta olisi voinut päätellä. Kirpputorin myyjäkin ihasteli löytöäni ja myönsi harkinneensa lampun viemistä omaan kotiinsa, kunnes oli tullut siihen tulokseen, ettei hän tarvinnutkaan sitä.  Kerroin hänelle miettineeni lampun ostamista jo viikkoja ja pitäneeni kuluneita viikkoja ja ikkunassa edelleen riippuvaa valaisinta merkkinä, että se kuuluu meille.
Vaikka nyt hehkutankin tämän löydön mahtavuutta, olen vuosien mittaan oikeastaan lakannut haalimasta niinsanottua turhaa tavaraa kotiin. Asuessamme entisessä pienessä kaksio-kodissa, jossa jokainen soppi oli jossain käytössä, päätin kääntää tavaravirran pois päin - vein turhaa tavaraa kierrätykseen, lahjoitin pois, annoin ylimääräiset muille. Ja se on tuntunut oikein hyvältä tieltä, vaikka sen eteen joutuu ihan oikeasti tekemään töitä, etenkin henkistä työtä vastustaessa kaikkia materiaalisia ihanuuksia. On kuitenkin jotenkin puhdistavaa luopua ylimääräisestä roinasta, vaatteista, kipoista ja kupeista ja iloita valikoiduista kauniista ja tarpeellisista tavaroista. Ja tarpeellisuushan on tunnetusti määrittelykysymys. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti