keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Paleleeko talossa?

Syksyn ilmojen kylmettyä olen alkanut tunnustelemaan, paleleeko minua rintamamiestalomme suojissa.  Minussa on hieman vilukissan vikaa, rakastan paksuja peittoja, villatakkeja ja lämpimiä suihkuja. Jo paljon ennen kodinostoa punnitsin, kestäisinkö vanhan talon vetoisia nurkkia ja lämpimän veden loppumista kesken kylpemisen. Palasinkin muistoissani mummoni rintamamiestaloon, jossa minua ei lapsena koskaan palellut. Niin ainakin luulen. Aikuisiällä olen vieraillut lukemattomia kertoja ystävien ja lähisukulaisten rintamamiestaloissa, ja täytyy myöntää, että kyllä, erityisesti sydäntalvella on kyllä palellut!

Meidän puolivuotinen asumistaival on kestänyt vuodenajoista kiitollisimman osan alkukeväästä syksyyn. Talvi  on vielä kokematta, mutta sitä kohti mennään. Kesällä sisällä oli oikein hyvä olla, eikä loppukesän helteilläkään painovoimainen ilmanvaihto tuntunut mitenkään tukalalta. Kaukolämpömittari tuskin värähti ihanina kesäkuukausina, mistä talonhaltija voi olla hyvillään. Tosin syksyn mittaan mittari on alkanut juosta yhä kiivaammin, ja seuraammekin jännittyneinä mieheni kanssa miltei tieteellisellä tarkkuudella lämmönkulutuksen kehitystä.

Olen huomannut, että rintamamiestalossa voi aistia kerrostaloa paremmin säiden vaihtelun. Syksyn navakka tuuli tuntuu sisällä niin, että tekee mieli kääriytyä villatakkiin ja pukea lapset villavaatteisiin päästä varpaisiin. Sateinen sääkin ulottaa  kosteuden tunteen sisälle saakka.Vielä keväällä meitä kerrostalon tasaiseen lämpöön tottuneita hieman hytisytti uuden kodin alle 20 asteen lämpötila. Aamusin teki mieli viettää vielä tovi peittojen alla ettei tarvitsisi heti herättyään tuntea aamun viileyttä. Kerrostalossa vietettyjen vuosien jälkeen aloin kaivata ylleni yhä useammin villan lämpöä myös sisällä.

Villasukkarakkaus
Kesän jälkeen on ollut hauska huomata, miten koko perhe on tottunut talon olosuhteisiin. Vaikka kylmimpinä syysaamuina keittiön lämpömittari on saattanut näyttää jopa alle 18 astetta, en  enää tunne samanlaista hytinää sisuskaluissa kuin vielä keväällä. Itse vedän jo villasukat jalkaani kotona ollessa lapsen leikkiessä paljain varpain syksyn viilentämillä lattioilla. Onneksi ihanaan ystäväpiiriin kuuluu neulomista rakastava ihminen, joka pitää huolta siitä, että villasukkia löytyy vaatekaapin kätköistä niin  minulle kuin pienokaisillekin.

Riitan neulomat sukat
Puolen vuoden tutustelun jälkeen olen pistänyt merkille, että talossa on lämpimämpiä ja kylmempiä paikkoja. Rintamamiestalon nurkat ovat talvella kylmiä, mikä johtuu siitä, että nurkissa seisovat runkotolpat, eikä niiden kohdalla ole muuta lämpöeristettä kuin puu. Yleisesti ottaen voin todeta, että ihan hyvin on tarettu. Ja loppuen lopuksi sisälämpötilassahan on kyse ihan yksinkertaisesti siitä, kuinka paljon haluaa lämmittää. Kaukolämpösysteemi on pitänyt meillä huolen siitä, että lämmin  vesi ei lopu, vaikka saunomassa olisi isompikin porukka. Siitä mukavuudesta olen ihan hyvilläni!

Jotta kokemuksistani ei saa liian ruusuista kuvaa, niin yläkerta onkin sitten ihan oma lukunsa. Jostain syystä talon miltei  60-vuotisen historian aikana sen asukkaille ei ole tullut mieleen tiivistää kylmille sivuvinteille avautuvia komeron ovia. Hassua, sillä vieraillessani talossa viimetammikuussa edellisten asukkaiden aikana, ensimmäinen ajatukseni oli, että komeron ovista käy sellainen viima ja huju, että tiivistäminen  voisi tulla tarpeeseen. Ilmeisesti kaikkeen tottuu, ja kotiutumisen jälkeen talon puutteita ei enää huomaa samalla tavalla kuin vieraiden tutkiskeleva katse. Komeronovien fiksaaminen paremmin eristäväksi kuuluu meidän lähiaikojen remonttisuunnitelmiin. Olen myös alkanut haaveilemaan  varaavasta vuolukivitakasta/uunista, joka täydentäisi talon lämmityssysteemiä talvisin. Talon keskellä on rintamamiestalolle tyypilliseen tapaan muuri, josta löytyy peräti 11 hormia, joten takan tai uunin muuraaminen onnistuisi ammattilaisen avustuksella ihan varmasti. Voi miten ihanaa  olisikaan talvipakkasilla lämmittää uunia ja nauttia sen tuomasta lämmöstä.

Taidan vielä talven jälkeen pohtia uudelleen kokemuksiani talon lämpimyydestä ja tarkenemisesta. Onneksi marraskuu on alkanut aika lempeissä merkeissä.




Villaa vauvan ylle


2 kommenttia:

  1. Olen seurannut blogiasi mielenkiinnolla alusta aati. Yksi syy kiinnostukseeni on se, että olemme itsekin asuneet vajaa viisi vuotta rintamamiestalossa ja nyt on ollut ihana seurata teidän kotiutumista samanlaiseen taloon.
    Noista viileistä aamuista tuli mieleeni, että teilläkin mahtaa olla lämmöneristeenä muha..?! Aikanaan teimme omaan taloomme remonttia ja kylmät molemmim puolin taloa olleet käyttöullakot eristettiin lämpiksi tiloiksi. Eristämisen jälkeen meillä oli ruhtinaallisesti lämmintä säilytystilaa ja lisäksi lapsille vielä maakuusopet, jossa mahtui nukkumaan. ��

    Mukavaa talven odotusta, jään taustailemaan blogiasi. ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa että olet löytänyt blogini ja seuraat juttujani! Talomme eristeenä toimii tosiaan sahanpuru rakennusajalle tyypilliseen tapaan. Ehkä meidänkin pitää miettiä sivuvinttien puoleisten seinien lisäeristystä ennen kuin otamme yläkerran aktiiviseen asumiskäyttöön. Ainakin komeroiden ovet on saatava kuntoon mitä pikimmiten : ) Tällä hetkellä yläkerta on melkein tyhjillään odottamassa, että pojat kasvavat ja vaativat omat huoneet.

      Poista