sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Oodi leikkipuistoille

Onnea on keinua yhdessä oman pienen pojan kanssa
Olen asustellut kolmen ikkunan talon tienoilla nyt jo kohta 7 vuoden ajan. Ajatellessani aikaa näillä hoodeilla, tuntuu siltä, kuin se ei olisikaan ollut koko ajan se sama kaupunginosa. Ihan kuin tutuista kaduista, taloista, puistoista, järvestä, uimarannoista, ulkoilureiteistä ja poluista muodostuva ympäristö olisi hieman muuttunut vaihtuvien  elämäntilanteiden mukaan. Ennen lapsia ja perhettä ulkoilin paljon lähimaastoissa lenkkeillen ja eri vuodenaikoja havainnoiden. Kiinnyin jo silloin näihin seutuihin, pikkukaupungin rauhallisiin laitamiin. Silloin tuskin kiinnitin mitään huomiota paikkoihin, joissa nykyään vietän päivittäin  jopa tunteja - nimittäin leikkipuistoihin. Jollain tapaa lasten kanssa vietetyt ulkoiluhetket leikkipuistoissa ovat toisinaan todellisia päivän kohokohtia. Leikkipuistossa maleksiessa voi ajatuksen antaa levätä lasten leikkiessä keskenään, seurata vuodenaikojen vaihtumista luonnossa, pilvien lipumista taivaankannen yllä tai vaipua hetkeksi omiin ajatuksiin hiekkalaatikon reunalla. Ja olisinko koskaan arvannut, että leikkipuistoissa voi tutustua lähialueen lapsiin ja heidän vanhempiinsa, saada uusia ystäviä ja seuraa, vertaistukea, kuuntelevia korvia ja kuulla monta elämänmakuista tarinaa. Varsinkin tarinoiden kertomisesta - omien sanojensa mukaan sadan vuoden takaa - pitää huolen vuosikymmeniä perhepäivähoitajan työtä tehnyt rouva, joka tuntee alueen ja sen ihmiset kuin omat taskunsa. Ilman leikkipuistoissa vietettyjä tuokioita olisin jäänyt paitsi kaikesta tästä!
Olemme onnekkkaita, sillä kotimme läheisyydessä, alle 10 minuutin kävelymatkan päässä on jopa 5 leikkipuistoa, joihin voi suunnata kävellen tai rattailla. Toiset puistot ovat enemmän Mion mieleen kuin toiset, mutta usein leikkipaikan hyvyyden määrittelee se, onko siellä muita lapsia kaveriksi leikkeihin. Olenkin pannut merkille, että usein aikuisen silmään hyvinkin vaatimattomalta näyttävä puistonurkkaus saattaa näyttäytyä lapselle oikeana ulkoleikkien aarreaittana. Lapset eivät kaipaa ulkonakaan monimutkaisia härpäkkeitä, vaan ihan yksinkertaiset jutut riittävät hauskaksi leikiksi.
Viimevuosina kaupunkiamme kurittanut säästökampanja on verottanut leikkipuistojakin. Moni pieni leikkipuisto on suljettu, keinut ja kiipeilytelineet viety varikolle ja kunnossapito lakkautettu kustannusten karsimiseksi. Joskus olemme lähitienoon perheiden kanssa aprikoineet sitä, kuinka paljon vuotuisia säästöja tullee siitä, kun kadunkulmauksen pieni leikkipuisto suljetaan ja jätetään vaille hoitoa. Tuskinpa kovinkaan montaa lanttia. Ovatkohan leikkipuistojen kohtaloista päättävät henkilöt itse koskaan eläneet elämänvaihetta, jolloin elämänrytmi kietoutuu osaksi leikkipuistoissa tapahtuvia kohtaamisia, iloisia yhdessä vietettyjä hetkiä ilman, että tarvitsee suunnata kotikulmiaan kauemmaksi? Tällä hetkellä, kun lapset ovat pieniä, korostuu erityisesti kodin lähiympäristö, että se on viihtyisä, ja että löytyy paikkoja joihin voi mennä kohdatakseen muita lapsia ja aikuisia. Omalla pihalla harvoin tapaa uusia ihmisiä.
Kuinkahan monta sataa tuntia tässäkin puistossa on seisoskeltu?



Kaupungin paras mäenlaskupaikka - ja ihan lähellä!


Hiekkakakkuja uimarannalla


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti