lauantai 14. marraskuuta 2015

Asbesti rintamamiestalossa

Ennen oman kodin ostamista olin aika tietämätön asbestista. Talonostossa auttanut perhepiiriin kuulunut rakennusmestari valaisi vanhojen talojen tätä puolta, jonka myötä kiinnostuin asiasta enemmän. Vaikka olinkin vuosien mittaa kahlannut talokirjallisuutta, minusta tuntuu, että asbestista ei löydä informaatiota kovinkaan helposti. Ehkä aihe on jossain määrin arka, onhan kuitenkin kyseessä rakennusmateriaali, joka oli aikoinaan suosittu, mutta joka tämän päivän tietämyksen mukaan on haitallinen purettaessa.

Ennen remonttihommiin ryhtymistä on varmaankin hyvä olla tietoinen rintamamiestaloissa käytetyistä asbestipitoisista materiaaleista. Asbestia on käytetty edellisinä vuosikymmeninä moniin tarkoituksiin, joten asiasta tietämättömälle sen monet käyttökohteet voivat tulla yllätyksenä. Aika todennäköisesti kaikissa vuosien 1920-1988 välisenä aikana rakennetuissa taloissa on asbestia jossain muodossa. 

Asbesti on luonnossa runsain mitoin esiintyvä kivikuitu, ja sitä on hyödynnetty jo vuosituhansien ajan. Asbestin haitalliset vaikutukset keuhkojen terveydelle huomattiin jo antiikin Kreikassa. Teollisen vallankumouksen myötä 1800-luvun lopulla asbestia ryhdyttiin käyttämään laajamittaisesti uunien, höyrykattiloiden, putkien, turbiinien ja muiden korkean lämpötilan tuotteiden eristeenä. Asbestin louhinta kasvoi räjähdysmäisesti ja sen käyttö yleistyi teollistumisen myötä. Asbestin käyttö kääntyi laskuun vasta 1970-luvun puolessa välissä.

Täytyy mainita tähän alkuun, että asbesti on vaaratonta ja jopa aine paikallaan silloin kun siihen ei kosketa. Nykytietämyksen mukaan siitä ei ole haittaa asumiselle tai rakennuksen muullekaan käytölle, jos asbestia sisältävät rakenteet ovat ehjät. Ehyestä tuotteesta asbesti ei irtoa. Terveyshaittoja ja ongelmia ilmenee silloin, kun asbestia sisältäviä paikkoja ja rakenteita hajotetaan ja puretaan, ja asbestikuidut pääsevät leijailemaan hengitysilmaan.

Asbestin haitallisuudesta huolimatta sillä omat kilpailuvalttinsa, joiden ansiosta se on ollut laajasti käytössä rakentamisessa, erityisesti 1960-70 -lukujen vaihteessa. Vielä rintamamiestalojen rakennusaikaan 1940-1950-luvuilla asbestin käyttö ei ollut ihan niin laajaa kuin seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa. Ennen vuotta 1920 rakennetuissa taloissa asbestia ei todennäköisesti tapaa, ellei rakennusta ole myöhempinä aikoina remontoitu. Asbestin vahvuuksiin kuuluu erityisesti sen paloturvallinen luonne, kemikaalien ja kulumisen kestävyys, helppo työstettävyys sekä lämmön- sähkön ja kosteudeneristävyys. Ehkä juuri näiden ominaisuuksiensa takia asbestia ja siitä valmistettuja tuotteita arvostettiin ja ne haluttiin ottaa uudessa rakentamisessa käyttöön.

Yleisnimellä asbesti kutsutaan kuitumaisia silikaattimineraaleja. Yleisimpiä asbestilaatuja ovat krysotiili, krokidoliitti eli sininen asbesti, amosiitti ja antofylliitti. Asbesti on luonteeltaan ja muodoltaan hieman kiiltävää hiusta muistuttavaa ainetta, jonka kuitumaisuuden voi toisinaan havaita jopa paljain silmin. Asbestin erilaisia muotoja on käytetty rakentamisessa mm. sementtituotteissa, tiivisteissä, lattialiimoissa, putkieristeissä, lämpökattiloissa, eristemassoissa, laasteissa ja bitumikatteissa. Kaikissa vuosien 1920-1988 välisen ajan rakennusmateriaaleissa ja rakennuslevyissä ei kuitenkaan välttämättä ole asbestia käytetty.
Toisinaan asbestin voi myös havaita, kunhan materiaalin tunnistaa. Jos putken päälle on laitettu valkoista kipsin näköistä ainetta, se on asbestimassasta muovattua putkieristystä. Minerit-vuoratun talon tunnistaa ihan jokainen. Neliömalliset ilmastointiputket ovat mitä todennäköisimmin asbestilla eristettyjä. Asbestipahvi muistuttaa aaltopahvia, ja sitä löytyy usein vesijohtojen ympäriltä. Rakennusalan ammattilaiset ova harjaantuneita tunnistamaan eri vuosikymmenten asbestipitoisia tuotteita, mutta toisinaan materiaaleja on tutkittava laboratoriossa asbestipitoisuuksien selvittämiseksi.

Jos on aikeissa ryhtyä tekemään isompaa remonttia vanhassa talossa, kannattanee asbestikartoitus teettää ammattilaisella. Erityisesti vanhojen talojen remontoija voi olla vaarassa altistua purkutöissä haitalliselle asbestipölylle ja altistaa samalla koko huushollin väen. Asbestille altistuminen johtuu paljolti tietämättömyydestä kun seiniä ja lattioita ruvetaan moukaroimaan ennen kuin on selvitetty, onko rakenteissa asbestia. Esimerkiksi vanhoja muovimattoja repiessä (jos muovimaton pohjassa on harmaata massaa tai liima-aine on tummaa, kannattaa asbestia epäillä) tai vanhaa kylpyhuonetta purkaessa saattaa ollakin tekemässä jotain sellaista, joka voi aiheuttaa saastuttavan asbestipölyn leviämisen ympäristöön.

Asbesti voi verottaa remontoijan kukkaroa, varsinkin jos kutsuu paikalle ammattipurkajat. Ammattilaisten suorittama asbestinpurku on aika kallista lystiä. Ensivuoden alussa 2016 voimaan tuleva asbestityötä koskeva asetus tiukentaa asbestinpurkutyötä työntekijöiden terveyden varjelemiseksi, mutta tulee myös nostamaan asbestinpurkutöiden hintaa entisestään. Asetuksen seurauksena remonttityömaan suojaustasoa on nostettava. Tarvitaan uusia suojavälineitä, tarkempia tutkimuksia, mutkikkaampia lupaprosesseja ja työntekijöiden lisäkoulutusta. Asetus ei kuitenkaan koske yksityistä henkilöä. Yksityinen henkilö ei kuitenkaan saa vaarantaa ympäristössä olevia henkilöitä purkaessaan asbestipitoisia rakenteita.

 
Kerrostalossa asuessa tulin ihmetelleeksi 1961 valmistuneen talon purkiremontin hintaa. En tullut ajatelleeksikaan tätä asbestiasiaa ja siihen liittyviä kustannuksia. Ja jos oikein miettii, niin Suomihan on täynnä 1960-1970-luvuilla rakennettuja kerrostalolähiöitä. Asbestinpurkajilla ei taida lähiaikoina työt loppua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti