torstai 22. lokakuuta 2015

Sohvan tuunaaminen


Ihan alun alkaenkaan minusta ja punaisesta sohvasta ei pitänyt koskaan tulla elinikäisiä kumppaneita. Sain sen käsiini hätäpäissäni, kun muutin pienestä vuokrayksiöstä ikiomaan kaksioon, joka kaikui aluksi tyhjyyttään. Punainen Furninovan sohva oli jo palvellut jonkun toisen kotona, kun se asettui uuteen olohuoneeseeni. Ihan hyvä sohva, mutta en ole näiden vuosien aikana saanut itseäni pitämään sen oudon punaisesta sävystä. Jos ihmiset jaettaisiin punaisesta ja sinisestä pitäviin ihmisiin, niin olen ehdottomasti sitä sinistä sorttia. Ei punaista sisustukseen, vaikka ihan ok väri onkin!

Olin jo täysin valmis luopumaan sohvasta ja antamaan sen sitä tarvitsevalle, mutta sitten kävikin niin, se seurasikin mukana. Ekologisesti ajatteleva mieheni kieltäytyi uuden sohvan hankinnasta, jos ainoana kriteerinäni entisen hylkäämiselle olisi väärä väri. Jälkeen päin ajateltuna päähänpinttymäni uuden sohvan hankkimisesta tuntuukin ihan älyttömälle idealle kaiken tämän sähellyksen keskellä.
Päätin ryhtyä tuunaamaan sohvaa mieleisekseni. Soitin huonekaluverhoomoon ja sain kuulla, että sohvan verhoilu maksaisi noin tuhat euroa. En niinkään yllättynyt käsityötä ja taitoa vaativan urakan hinnasta, vaan siitä, että saisin täsmälleen samanlaisen Furninovan sohvan mieleiselläni verhoilulla tällä summalla. Hylkäsin ajatuksen verhoilusta.

Sitten keksin, että ompelen jokaiseen sohvatyynyyn - joita on kuusi kappaletta -  uudet päälliset. Innostuin ajatuksesta niin, että pingoin lapsikatraani kanssa kangasliikkeisiin ja sisustusompelimoihin etsimään uutta kangasta. Verhoilukankaiden hintahaitari oli aika leveä 30 eurosta ylöspäin. Opin, että verhoilukankaiden hankauskestoa arvioidaan Martindale-testillä. Kodin kankaiden Martindale-arvon tulisi olla 12 000- 15 000, ja julkisten tilojen vähintään 50 000. Martindale-arvoa kannattaa varmaan kysellä sohvaostoksilla, sillä se kertonee jotain kestävyydestä.

Palasin kangaskaupasta mukanani 6,5 metriä vaalean haalean peessiä verhoilukangasta. Koska olen ihan keskinkertainen ompelija ja suorastaan surkea kaavoittaja, päädyin kääntymään ammattilaisen puoleen ompelu-urakassa. Löysin visioni toteuttajaksi ihanan Iiriksen, jonka ammattitaitoisissa käsissä päälliset syntyivät hetkessä. Minä olisin varmasti menettänyt järkeni päällisiä ommellessa, joten Iiriksen apu oli ihan korvaamaton. Hän on koulutukseltaan sekä vaatturi että pukuompelija ja perustamassa Jyväskylän seudulle omaa ompeluateljeeta.

Sohvan tuunauksen lopuksi ostin vielä kumpaankin reunaan uuteen väriin sopivat torkkupeitot. Kokonaisuudessaan tuunaukselle tuli hintaa 250 euroa. Ei siis ihan ilmaista hupia tämäkään, mutta sainpahan vaalen sohvan olohuoneeseen, niin kuin halusin! Sohvan punainen verhoilu on uusien päällisten alla, joten jos joskus tulee mielihalu palauttaa vanha sävy, niin sekin on mahdollista.
Vanha väri, kumma punainen


Mio ja vaatturi-pukuompelija Iiris

Vaalea sohva!


Syksy järvellä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti