maanantai 5. lokakuuta 2015

Lapset ja muutto

Ennen muuttoa kuulin tarinan pienestä tytöstä, joka oli muuton tiimellyksessä jäänyt siihen käsitykseen, että hänen olisi muutettava yksin uuteen kotiin. Muuton hetkellä hillittömän itkun keskeltä hän oli saanut kerrottua murheensa vanhemmille.  Vasta viimehetkillä vanhemmat ymmärsivät kertoa lapselle, että myös äiti ja isä ovat muuttamassa yhdessä hänen kanssaan. Tarina kuvastaa sitä, kuinka aikuiset toisinaan unohtavat kertoa ja keskustella lastensa kanssa asioista, jotka koskettavat myös heitä.  Tästä tapauksesta viisastuneina kerroimme kaksi ja puolivuotiaalle esikoiselle, että todellakin koko perhe on muuttamassa yhdessä uuteen kotiin, ja mukana tulevat myös kaikki tärkeät lelut legoista pehmoleluihin. Ihan samoihin aikoihin Mio sai myös pikkuveljen, joten hän sai kokea elämänsä mullistuvan parin viikon sisällä.

Onneksi kaikki ei kuitenkaan tapahtunut kuitenkaan ihan yhdessä yössä. Mio oli jo toista vuotta kulkenut mukanamme asuntonäytöissä, ja ehkä hän jollain tapaa saattoi ymmärtää, mistä talojen koluamisessa oli kyse. Muuttoa ennen Mio sai tilaisuuden tutustua tulevaan kotiinsa useamman kerran, rauhallisissa merkeissä. Totuttautumista ajatukseen uudesta kodista helpotti myös se, että saatoimme katsella uuden kodin punaista kattoa vanhan kotimme ikkunasta. Parin kuukauden aikana, jonka odotimme talon tyhjenemistä, kävimme monet keskustelut uuden kodin väristä, sen katolla olevasta lumesta ja huoneista. Kotimatkalla päiväkodista kotiin saatoimme tehdä ylimääräisen lenkin talon editse, ihan vain varmistaaksemme, että siinä se vielä on, meidän uusi tuleva koti.

Pyrimme huomioimaan lapsen myös mukana muuton valmistelupuuhissa ja pakkaamisessa, mikä ehkä auttoi pikkuista sopeutumaan ajatukseen kodin vaihtumisesta. Lelujen pakkaaminen olikin monen päivän prosessi, kun niiden sujahdettua pahvilaatikkoon Mio alkoi välittömästi kaipaamaan tiettyä pikkuautoa, jolloin lelut oli taas kaadettava lattialle kadonneen löytämiseksi. Varsinainen muuttopäivä oli lapselle mukava, kun muuttofirman työmiesten lisäksi avuksi tuli laajennettu perhe ja ihana Eino-serkku! Muuttopäivä tuntui olevan lapsille melkeinpä juhlaa muuttoherkkuineen, samalla kun aikuiset kantoivat loputonta määrää tavaroilla ja kirjoilla täytettyjä banaanilaatikoita talon ovista sisään.

Muuton jälkeen yritimme pitää kiinni arkisista askareista ja perheen yhteisistä touhuista, ja antaa aikaa lapselle sen sijaan, että olisimme heti yrittäneet järjestää kaikki tavarat paikoilleen kaappeihin ja hyllyihin. Varmaankin tästä syystä viimeiset pahvilaatikot tyhjenivätkin vasta noin puoli vuotta muuton jälkeen. Vaikka koti vaihtui, lapsen lähiympäristö puistoineen ja maisemineen ei juurikaan muuttunut, mikä luonnollisesti helpotti sopeutumista ja tottumista uuteen kotiin. Muuton jälkeen maanantaina odotti jälleen sama päiväkoti, samat kaverit, ja viikonloppuna tuttu lähipuisto ja puiston lapset. Monin verroin haastavampaa lapselle onkin muutto ihan uuteen paikkaan, vieraalle paikkakunnalle tai jopa toiseen maahan. MLL:n sivuilta löytyy artikkeli Perhe muuttaa, jossa listataan vinkkejä, kuinka auttaa lasta sopeutumaan muuttoon - hyviä vinkkejä, joita ei aikuiselle aina tule mieleen muuttohässäkän keskellä.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti