perjantai 2. lokakuuta 2015

Hedelmäpuiden sato


Ensimmäinen kesä puutarhassa ei mennyt ihan putkeen hedelmäpuiden sadon suhteen. Saimme kevään korvilla kuulla entisiltä asukkailta, että he ovat istuttaneet pihamaalle muutamia vuosia aiemmin  kaksi omenapuuta, sekä luumu- ja kirsikkapuun. Olimme ihan innoissamme, ja näinkin itseni melkein jo mehustamassa omppumehua omien puiden sadosta. Keväällä omppu- ja luumupuut puhkesivat kukkaan, ja kaikki näytti oikein lupaavalta.















Kirsikkapuu ja luumupuu, jonka lajike on sinikka. Kumpikaan ei tuottanut yhtä ainuttakaan hedelmää.

Kesän käännyttyä jo syksyä kohden ryhdyin tähyilemään puiden oksia ja tulevaa satoa. Luumupuussa oli peräti yksi minipieni luumunalku ja sekin irtosi oksastaan siinä ihmetellessä. Siis vain yksi luumu ja sekin oli nyt mennyttä! Kirsikkapuulla ei mennyt edes näin hyvin, sillä en havainnut siinä ainuttakaan kirsikkaa. Sen sijaan jokin öttiäinen oli vallannut lehvästön, nautiskellut puun lehdet ihan reikäisiksi ja hengaili kavereidensa kanssa puun rungolla ja lehtien alapinnoilla. Senkin kirotut ötökät, tämä puu kuuluu minulle! Naapurissa sen sijaan samankokoinen kirsikkapuu melkein notkui punaisten pienten hedelmien painosta. Onneksi ompuilla meni hieman paremmin, sillä saimme poimia puiden oksilta peräti 4 kypsää omenaa. Lapsen mielestä itse poimitut omenat maistuivat maailman parhaimmalle!

50 % pihan hedelmäsadosta. Hyvältä kuulemma maistui.

Ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä, mutta oman onnen nojassahan nuo luontokappaleet saivat olla, mitään ei tehty puiden hyvinvoinnin eteen. Kuivuudesta eivät sentään tänäkesänä varmaankaan kärsineet, siitä ihanat heinäkuun sateet pitivät huolen. Täytyy ensikeväänä skarpata ja ottaa selvää, mitä niiden hyväksi voisi tehdä. Omenapuiden oksastoa pitäisi ainakin muistaa harventaa ja leikata maalis-huhtikuussa, vielä kun puut ovat talven jäljiltä lepotilassa. Syksyisin puihin ei saisi sahalla koskea, sillä syksynkosteassa ilmassa leijailevat sieni-itiöt saattavat päätyä leikkausarpeen ja vahingoittaa puuta. Luumu- ja kirsikkapuuta voi myös leikata aikaisin keväällä, mutta ne eivät kaipaa samanlaista parturointia kuin omenapuut. Luumupuu viihtyy lämpöisessä, aurinkoisessa ja suojaisessa paikassa, ja pohdinkin, että meidän luoteeseen kääntyvä piha ei ehkä ole sille otollisin. Kirsikkapuun aneemisuus puolestaan johtui mitä ilmeisimmin siitä, että se kaipaa vierelleen toisen samanmoisen, jotta se voisi kukinnan aikaan pölyttyä. Lannoitustakaan puut eivät tänä kesänä valitettavasti saaneet tietämättömien puutarhureiden johdosta. Kalkkia niille sentään heitettiin ihan kesän alussa. Tosin eräs puutarhapalsta valisti, että hedelmäpuita on parempi lannoittaa liian vähän kuin liikaa. Täytyy siis muistaa kohtuus sitten kuin hoitotoimenpiteet aloittaa seuraavana vuonna. Voihan se olla, että puut ovat yksinkertaisesti vielä liian nuoria tuottamaan mittavaa hedelmäsatoa. Toivottavasti ensikesänä herkutellaan omenoiden lisäksi jo muutamilla luumuillakin, Saapa nähdä miten käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti