maanantai 14. syyskuuta 2015

Kaupungin lapset ja luonto


Koti on ihmisen paras paikka, mutta toisinaan on ihanaa karistaa kaupungin pölyt jaloistaan ja suunnata ihan muualle. Olemme perheessämme parin vuoden aikana huomanneet, että meille rentouttavin tapa viettää lomia ja irtautua kodin piiristä on pakata reput ja kassit ja suunnata lentokentän sijaan luonnon helmaan. Koordinaateilla ei ole niin väliä, eikä säälläkään, kunhan mökin läheisyydestä lyötyy kirkasvetinen järvi ja sauna. Aiemmin mökkeily tuntui jotenkin tylsälle – miksi käyttää lomaansa pusikossa kökkimiseen, kun maailmassa on niin monta kolkkaa, missä pitäisi käydä. Tämä ehkä johtuu maaseudulla vietetystä lapsuudesta, jolloin luonto oli koko ajan läsnä, eikä sitä tarvinut lähteä erikseen etsimään muualta.
Maaseutukiintiöni täyttyi kai jo lapsena, ja en halunnut kotia landelta. Omat lapseni tulevat kasvamaan kaupungissa, ja heistä tulee pikkukaupungin kasvatteja. Toivoisin kuitenkin, että hekin saisivat seikkailla ja leikkiä metsässä, pistellä mustikoita pieniin suihinsa suoraan varvuista ja havainnoida keväisin saapuvia muuttolintuja. Luin jokin aika sitten artikkelin Anna lapsellesi luontosuhde, joka sai ajattelemaan, millaisen yhteyden luontoon rakennan pienokaisilleni meidän arjessa. Pieniä luonnon elämysretkiä voi tehdä lähimetsiin ja rannoille ihan joka päivä, kaikkina vuodenaikoina. Toisinaan on kivaa lähteä useammaksi päiväksi nauttimaan luonnon hiljaisuudesta, tuoksuista ja väreistä.

Viimekeväänä vauvan ollessa vasta 2 kuukautta, vuokrasimme laajennetun perheen voimin Metsähallituksen ylläpitämän Luutsaaren tuvan Isojärven kansallispuistosta. Jo 1800-luvun puolessa välissä perustetun tilan pihapiiri avautuu lämpimässä etelärinteessä upeasti järvelle. Tilaa hoidettiin 1980-luvun lopulle saakka perinteisin menetelmin, kunnes se siirtyi mutkien kautta Metsähallituksen hoitoon. Talon ympärillä olevat niityt on luokiteltu arvokkaiksi luontoympäristöksi, ja kesäisin lampaat hoitavat tilan niittyjä. Joka kevät Luutsaareen etsitään vapaaehtoisia lammaspaimenia huolehtimaan siitä, että lampaat pysyvät aitauksissaan. Parin vuoden ajan olemme osallistuneet lammaspaimenviikkojen arvontaan, mutta huikeasta suosiosta johtuen arpaonni ei ole suosinut minua eikä muitakaan perheenjäseniä. Emme jääneet odottamaan satunnaista onnenkantamoista, vaan vuokrasimme tilan pitkäksi viikonlopuksi ennen lampaiden saapumista. Onhan näissä omissa pikku lampaissakin ihan kylliksi vahdittavaa ja huolehdittavaa. Samoilu metsässä, ketunleipien maistelu mummun opastuksella, hiljaisuuden aistiminen, yksinäisen joutsenen laulu yöllisellä järvellä - ikimuistoisia hetkiä, joita muistellaan vielä kauan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti