torstai 17. syyskuuta 2015

Ensimmäinen kesä puutarhassa


Tänä kesänä sain ensimmäistä kertaa ihailla kasvun ihmettä omassa puutarhassa. Kun muutimme kolmen ikkunan taloon, puutarhan peitti paksu lumikerros. Huhtikuun tienoilla aurinko teki tehtävänsä ja lumen ja jään alta paljastui keväinen puutarha kukkapenkkeineen ja pensaineen. Sopivien hetkien tullen riensimme Mion kanssa ulos tekemään puutarhahommia, haravoimaan menneen kesän kukkavarsia uuden kasvun tieltä ja kitkemään valloilleen päässeitä rikkakasveja. Taisi alkuinnostuksen tuoksinnassa lähteä muutama helmililjan varsikin ja ehkä sammalleimukin, kun kasvintunnistuskykyni on vielä aika heikko. Mutta kesän edetessä panin merkille, että peruuttamatonta vahinkoa en saanut aikaiseksi, niin hienosti perennat kukkivat kesän mittaan. On kyllä myönnettävä, että minulla ei ole kyllä osaa eikä arpaa tämänkesäisen kukkaloiston aikaansaamisessa vaan kiitos kuuluu vielä talon edellisille asukeille.

Keväisiä puutarhatouhuja

Näin aloittelevalle puutarhurille helpoimmaksi keinoksi saada tietoa kulloinkin tehtävistä puutarhatöistä oli seurata lähinaapureiden toimia. Etenkin hieman edempänä asuvan rouvan piha on kukoistanut kukkaloistossa alkukesästä tähän syksyn korville saakka. Lisäksi hänen kirsikkapuunsa notkuu punaisia kirsikoita, ja marjapensaat viinimarjoja. Pitäisi varmaan mennä hänen oppiinsa.

Lemmikki ja pieni innokas puutarhuri kitkemässä kukkapenkkiä
Mitä tänä kesänä sitten touhusimme pihalla? Ainakin hyötypuutarhan perustamisesta innostunut mieheni perusti ihan omin käsin kuokkien perunamaan pihamaan laitamille, ihan hyvällä menestyksellä, sillä syksyn tullen olemme saaneet nauttia oman maan perunoista valmistetuista aterioista. Peruna on aika kiitollinen viljelykasvi. Minä puolestani keskityin kukkaloiston vaalimiseen, ja istutinpa kesän alussa muutamia samettiruusuja ja ruiskaunokkeja etupihan kaunistukseksi. Lisäksi istutin kaksi pohjan jätti-lajista mustaherukkapensasta, joista saimme kerätä jo muutaman kourallisen satoakin. Toinen pensaista tuli istutettua varmaankin ihan väärään paikkaan, niin kitukasvuiselta pensaspolo kesän jälkeen näyttää. No, yrityksen ja erehdyksen kautta sitä oppii, täytynee siirtää mustaherukka paremmille tienoille heti kun lehdet ovat karisseet maahan. Kaiken kaikkiaan on myönnettävä, että kesän aikana olen myös tuhonnut puutarhaamme hävittämällä villiintyneitä ruusupuskia. Mutta se onkin toisen jutun aihe se, ihan tajuton urakka. Huh. 

Hellepäivänä on mukavaa kylpeä kuljetusliikkeen laatikossa
Loppuen lopuksi emme viettäneet pihalla aikaa kovinkaan paljon, mikä johtuu ehkä osittain kesä-heinäkuun sateisista säistä. Lapsukainen on tottunut lähipuistoissa hengailija, ja hänet on vaikea saada pysymään omalla pihamaalla, kun leikkipaikkojen kiipeilytelineet ja liukumäet kutsuvat. Ajattelimmekin miehen kanssa, että ensikesänä muokkaamme pihasta hieman lapsiystävällisemmän, nikkaroimalla hiekkalaatikon, raivaamalla tilaa palloleikeille ja hankkimalla ehkä trampoliinin. Uusia projekteja suunnitteilla myös pihamaalla!

Onko pionia kauniimpaa kukkaa olemassa?
Toivottavasti ensikesänä meillä olisi enemmän aikaa puuhata pihalla. Kesän mittaan totesin, että ulkonakin riittää touhua ihan niin paljon kuin vain jaksaisi ja ehtisi tehdä. Pihan suoranainen räjähtäminen kasvuun sai huomaamaan, kuinka intensiivinen ja kiivas Suomen kesän kasvukausi on. Välillä puutarhan hoito tuntui luonnon vaalimisen sijaan sen hillitsemiselle ja rajoittamiselle. Luonto näyttäisi pyrkivän väkisinkin entropiaan, kukkien ja luonnonkasvien muodostamaan sekamelskaan. Puutarhurin tehtäväksi jää epätoivoisesti estää tämän epäjärjestyksen ja kaaoksen syntyminen, ja palauttaa jonkunlainen ihmisen määräämä järjestys. Luonto tuntuu usein voittavan tämän taistelun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti