sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kaarnalaiva

Eräänä iltana Mio saapui isänsä kanssa kotiin päivittäiseltä puistoreissultaan, käsissään pieni kaunis kaarnalaiva. Sen oli lahjoittanut vanha herrasmies, joka oli huomannut Mion leikkivän puiston läheisellä suihkulähteellä. Hän oli kertonut, että askartelee aikansa kuluksi silloin tällöin kaarnalaivoja. Hetken tovin herrasmies oli seurannut kaarnalaivasta riemastuneen lapsen leikkejä veden äärellä ja sitten jatkanut matkaansa.




Kaarnalaiva palautti minullekin lapsuusmuistoja, mistä innostuneena kysyinkin Miolta jo seuraavana päivänä, haluaisiko hän lähteä uudestaan lähteelle leikkimään. Kävellessämme suihkulähteelle vastaan tuli naapurin pieni poika äitinsä kanssa, joka huomasi Mion kädessä olevan laivan. Hän kertoi saaneensa samanlaisen kaarnalaivan vanhalta mieheltä. Saavuttuamme suihkulähteen luokse tapasimme isänsä kanssa leikkivän pienen tytön - jolla oli samanlainen kaarnavene! Hänen isänsä kertoi vanhan miehen sanoneen, että hänellä oli tapana lahjoittaa tekemiään kaarnalaivoja lasten ilahduttamiseksi. Kertoipa hän kerran antaneensa kaarnalaivan suihkulähteen luona murheissaan istuneelle rouvallekin, joka oli laskenut kaarnaveneen veteen ja unohtanut mieltä painaneet surut samantien.
En ole koskaan tavannut tätä herrasmiestä, mutta minusta on mahtavaa, että joukossamme on ihminen, joka haluaa ilahduttaa kanssaihmisiään - pienillä itse valmistamillaan kaarnalaivoilla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti